Etelävenäjänkoira

​​Alkuperämaa: Venäjä

Lyhyt historiaosuus:

Alunperin etelävenäjänkoira on ollut lammaslaumojen vahtina petoja ja varkaita vastaan.
Rotua on kuitenkin 1900-luvun alkupuolelta asti jalostettu lähinnä aluevartijaksi ja sen myötä rodun soveltuvuus eläinvahdiksi on heikentynyt.

Käyttö nykypäivänä:

Suomessa etelävenäjänkoirat ovat pääasiassa kodin ja alueen vartijoina ja samalla oman perheen seuralaisena. 
Muutama yksilö on toiminut avustajakoirana ja terapiakoirana, mutta se ei ole kuitenkaan rodunomaista työtä etelävenäläiselle ja vain harva yksilö soveltuu näihin tehtäviin.

Luonne:

Tasapainoinen, itsevarma ja itsenäinen, omistajaansa erittäin kiintynyt mutta vieraita kohtaan epäluuloinen ja varautunut. Täydellinen vahtikoira niin karjaa kuin omistajaansa ja tämän omaisuuttakin vartioidessaan. 

Ulkonäkö:

Keskikokoa suurempi tai kookas, kohtuullisen pitkärunkoinen, ei liian tanakka. Vahva luusto ja voimakas, kuiva lihaksisto. Sukupuolileima on selvä, uros on narttua massiivisempi ja sen pää on suurempi. Ylälinja kaartuu hieman lanteen kohdalta ja on tyypillinen rotupiirre. Rungossa, päässä, raajoissa ja hännässä on karhea, pitkä, paksu, pörröinen karva, joka saa koiran näyttämään todellista kömpelömmältä ja raskaammalta, vaikka rotu on nopea ja ketterä.

Koko:

Säkäkorkeus: Urokset vähintään 66 cm Nartut vähintään 62 cm Suuremmat koot ovat toivotuimmat, kunhan kokonaisuus on mittasuhteiltaan oikea. 

Paino: Urokset vähintään 35 kg Nartut vähintään 30 kg.

​Rotuyhdistys: Suomen Etelävenäjänkoirat ry
Rotumääritelmä: www.kennelliitto.fi/files/etelavenajankoira-1
​Jalostuksen tavoiteohjelma -